Eka viikko Englannissa

Maanantaina kävimme tapaamassa hoitokodin johtajaa ja hän esitteli meille taloa. Ensimmäinen ajatus ” tämä on kuin hotelli” Käytävillä kokolattiamatot ja  paikka oli kauniisti sisustettu, erittäin viihtyisä. Samalla kävimme myös vähän käytännön asioita läpi.  Työvaatteina meillä on mustat housut ja sininen työtakki. Housut ovat omat, mutta takit saimme työpaikalta. 

 Petran työpäivät…Tiistaina aloitimme siis virallisesti työt. Aamulla johtaja saatteli minut alakertaan, jossa vietän kolme viikkoa. Sen jälkeen vaihdamme Kaisan kanssa paikkoja, eli hän tulee alakertaan ja minä menen yläkertaan. Nämä ovat oikeastaan kaksi täysin erilaista ”osastoa”. Alakerrassa on melkein kaikki täysin omatoimisia, joten he eivät tarvitse pahemmin apuja. Aamu alkoi aamupalaverilla, jossa yöhoitaja kertoi yön tapahtumista. Tässä vaiheessa tipahdin jo kärryiltä eikä ollut aavistustakaan mitä hoitajat puhuivat :D Ensimmäisen päivän vietin sairaanhoitajan matkassa. Täytyy sanoa, että ensimmäinen päivä oli minulle aika ”järkytys”. Aamulla sairaanhoitaja kävi jakamaan asukkaille aamulääkkeitä ja sain seurata hänen toimintaansa vierellä. Samalla hän ”tenttasi” minulta lääkkeistä ja eri sairauksista. Tämän teki hieman haastavaksi kielimuuri, sillä hänen puhettaan ei ollut helppo seurata. Yritin kuitenkin parhaani ja selvisin! :D Myöhemmin hän antoi minulle paksun lääkekirjan, josta minun piti etsiä eri lääkkeitä ja niiden vaikutuksia jne…

 Aamu alkaa siis sillä, että sairaanhoitaja jakaa aamulääkkeet asukkaille omiin huoneisiin. Sisaret avustavat aamupesuissa ja sängyn petaamisessa ja samalla tarkistetaan, että kaikilla asukkailla on kaikki hyvin.

Tässä alakerran päivärytmi (aamuvuoro):

klo 8-9 aamutoimet

n. klo 9-10 aamupala (osa syö yhteisessä ruokailutilassa ja osa omissa huoneissaan)

n. klo 11-11.30 tee/kahvihetki (kaikille halukkaille jaetaan teetä/kahvia)

n. klo 13-13.30 lounas

Myöhemmin istuimme sairaanhoitajan kanssa alas ja kävimme läpi omia tavoitteitani ja mitä kaikkea haluan oppia. Sitten selvisi, että hän luuli minun opiskelevan sairaanhoitajaksi. Tästä ehkä johtui aamun ”tenttaus” Selitin sitten hänelle hieman meidän koulutuksesta ja väärinkäsitys saatiin oikaistua. Ensimmäinen päivä ei ollut ehkä niin positiivinen mitä olisi voinut olla. Alku oli ainakin haastava, jos ei muuta :D

Ensimmäinen päivä/ ensimmäinen viikko on mennyt oikeastaan talon tapoihin, asukkaisiin ja hoitajiin tutustuen. Ehdottomasti positiivisin yllätys minulle oli se, kuinka ymmärtäväisiä ja herttaisia meitä kohtaan ollaan oltu. Kielimuuri on minulle henkilökohtaisesti ollut jossain tilanteissa hyvin suuri, mutta asukkaat ovat ymmärtäneet ja kannustaneet ”sinä opit vielä” Tämä auttaa jaksamaan ja yrittämään koko ajan parhaansa. Ihmiset täällä ovat  ystävällisiä ja jokainen auttaa toisia parhaansa mukaan. Kuulumisia/vointia kysellään useasti.

Sitten muutama eroavaisuus Suomeen joihin olemme kiinnittäneet huomiota…

Aamupesut tehdään pyyhkeen kanssa. Altaaseen lasketaan sopivan lämpöistä vettä, palasaippuaa hierotaan pyyhkeeseen ja sen jälkeen suoritetaan aamupesut. Pesulappuja alakerrassa en ainakaan ole nähnyt käytettävän. Yhtenä aamuna sisar ei käyttänyt edes hanskoja tehdessään pesuja. Täällä asukkaat saavat valita seuraavan päivän ruokansa eri vaihtoehdoista.

Kaisan työpäivät…..

Tiistaina alkoi uusi haaste elämässä, nimittäin työnteko Englannissa. Aamu alkoi yläkerrassa palaverilla, jossa yöhoitaja kertoi kuluneesta yöstä ja vähän edellisestä päivästä. Pakko myöntää, että ensimmäisinä päivinä nämä palaverit menivät vähän ohi, koska ei tiennyt kenestä puhutaan ja jotkut sanat olivat vieraita. Nykyään pysyn hyvin kärryillä ja osaan jopa hyödyntää saamia tietoja. Ylhäällä on enemmän työntekijöitä töissä, koska siellä on enemmän huolenpitoa vaativat asukkaat. Yhteensä meitä on aamuisin 9. Olen päässyt tekemään pesuja, syöttänyt, antanut lääkkeitä, tarjoillut ja hoitanut haavoja sekä käyttänyt nostolaitteita, jotka ovat erilaisia kuin Suomessa. Minulle kerrotaan selkeät ohjeet mitä teen ja olen päässyt hoitamaan asiakkaita itsenäisesti, sellaisia jotka osaavat kertoa miten toimitaan ja pystyvät itse myös tekemään asioita. Minusta pidetään hyvää huolta sekä kysellään paljon miten jaksan ja tarvitsenko apua. Välillä tämä kysely pikkasen ärsyttää, mutta olen tajunnut että heidän kulttuurissaan toimitaan näin. Englantilaiset ovat erittäin huomaavaisia ja hymyileväistä kansaa. En ole varmaankaan hymyillyt niin paljon koko elämässäni kuin tämän yhden viikon ajan tai tervehtinyt ihmisiä, mikä kylläkin on ollut aivan mahtavaa. Ruokaa tarjotaan vähän väliä ja olemme ainakin saaneet syödä tarpeeksi. Yöt nukun hyvin ja odotan innolla tulevia viikkoja ja uusia haasteita.        

Vapaa-ajalla olemme käyneet kävelyillä ja tutustuneet lähi ympäristöön. Olemme myös käyneet muutaman kerran Heatfieldin keskustassa ostamassa ruokaa ja muita tarvikkeita. Olemme ensimmäisen viikon ottaneet rennosti ja miettinyt jo tulevia viikkoja. Aikaero vähän painoi alkuviikosta ja halusimme ensin tutustua työpaikkaamme ja sitten lähteä tutustumaan ympäristöön. Loistavat fiilikset ensimmäisestä viikosta.   

Petra Lantta & Kaisa Sinersalmi

Englanti

täällä taas

Vihdoinkin saimme internetin toimimaan :)
Olemme käyneet Bilbaossa, San Sebastianissa sekä Zumaiassa.  Meitä ei ole tutustutettu paikkoihin tai viety retkille, vaan olemme itse matkustelleet.
Tässä muutamia kuvia reissuistamme.

Bilbao

Zumaia on todella kaunis merenranta kaupunki! Kävelimme pientä polkua pitkin kallion päähän ihailemaan maisemia.

San Sebastian

Viimeistä työviikkoa viedään ja odotamme innolla kotiin paluuta.

Emilia & Jessica

BILBAO, Birgit & Roosa

Hola amigos!

Viikko meni nopeasti. Olemme pääseet hyvin mukaan päiväkodin rytmiin, Päivät päiväkodissa ovat kaikki melko samanlaisia. Espanjalainen päiväkoti elämä on hyvin erilaista kuin suomessa mihin olemme tottuneet. Päiväkodin lounaaseen kuuluu 3 eri annosta. Keitto, pääruoka (liha, kala, kana) ja jälkiruoka (hedelmä tai jugurtti) Ruokajuomana lapset käyttävät aina vettä. Päiväkodissa liha on sitkeää, ja olemme monesti pohtineet milloin ensimmäinen lapsi tukehtuu siihen... Biojätteitä ja sekajätteitä, ei lajitella päiväkodissa mitenkään erikseen. Eli ruuat, paperit, jugurttipurkit, hedelmänkuoret, yms menevät kaikki samaan astiaan.

Olemme myös panneet merkille, että espanjassa on erittäin normaalia, että työntekijät läpsivät, tönivät ja kohtelevat lapsia kovakouraisesti. Jotkut työntekijät sortuvat myös ikävä kyllä pakkosyöttämiseen. Joka on meille todella outoa, sillä tämmöinen ei tulisi suomessa kuuloonkaan. Yllätyimme erittäin positiivisesti siitä, että työntekijät kaikessa päiväkodin arkeen liittyvissä asioissa laulavat samalla lapsille. Laulu ja leikki on erittäin vahvasti esillä päiväkodin arjessa, joka on meistä ihanaa.

Päiväkodissa ei ole tapana, että lapset esimerkiksi vessassa käynnin jälkeen pesevät käsiänsä, tai jopa ruokailuun mentäessä, tai sieltä tultaessa pois (täällä kädet toimivat lapsilla parempina ruokailuvälineinä kuin haarkut ja veitset). 

Meidän vapaa-aikamme on mennyt kahviloissa istuen, kauppoja kierrellen (ihan liikaa) ja Bilbaon elämään tutustumista. Työpäivän jälkeen olemme yleisin aina tulleet hetkeksi lepäämään hostellille, koska päivän jälkeen on aina todella väsynyt  olo. Loppu viikosta Roosa kävi lääkärin vastaanotolla (oli muuten hyvää palvelua!) ja tuomio oli: kuumetta ja angiina. Eikun siis vain respetit mukaan ja hakemaan antibiootit (oli muuten kans halvat 5e!!). Eli Roosan loppuviikko meni siis läheisissä väleissä sängyn kanssa. 

Edelleen, PARASTA SUMPPIA!

Birgit kävi tutkimassa Bilbaon lähipiirejä, ja päätyi lopulta visiitille Guggenheim museoon. Joka oli Birgitin mielstä mahtava kokemus (nykytaidetta). Totuus on se, että joko Guggenheimistä tykkää tai ei, välimuotoa ei vain ole. Sunnuntaina Birgit kävi rannalla Plenziassa, koska oli hyvin lämmin ilma! Uimaan kummankaan Birgit ei tarjennut, mutta jalkojen lillutelu kävi melkein uimisesta. Maisemat oli tosi upeat, ja rantahiekka oli pehmeää ja valkeaa! Hyvä kokemus! Matkan varrelta löytyi oikea ja TUTTU ruokapaikka, Burger King! Joka on vielä lähellä meidän koti hoodzea, jeee!

Yök, tuleva lemmikki... (or not)

Hiannoo hiannoo!

Guggenheim, jess!

Palmuija, ahhh!

Biitsin läheinen mesta!

Nyt siis pää tyynyyn ja voimia keräämään uudelle alkavalla tapahtumarikkaalle (hope so) viikolle!

con mucho carinõ, Roosa & Birgit

TerveTaas

Viikot täällä espanjan lämmössä ovat kuluneet kuin siivillä. Meillä on ollut hitusen ongelmia internetyhteyksien kanssa asuntolalla, joten blogikirjoitukset jääneet vähäisiksi.

Kuten jo aiemmin kerroimme työskentelemme Ermuassa vanhusten palvelukeskuksessa. Suurin osa vanhuksista on hyväkuntoisia, ja he tarvitsevat vain hieman apua päivittäisissä toiminnoissa.
Työskentelimme ensimmäiset kaksi viikkoa 1 ja 3 kerroksessa ja viime viikolla vaihdoimme kerroksia. Emme saa työskennellä yhdessä, koska erikseen opimme paljon paremmin.
Työpäivämme alkaa puoli 9 ja pääsemme heti auttamaan aamutoimissa (pesut, yms) jonka jälkeen vanhukset syövät aamiaista aulassa. Aamiaisen jälkeen vanhukset ohjataan aulassa oleviin nojatuoleihin lepäämään. Pääsemme itse 20min tauolle n.klo 11.00.
Yleensä tauon jälkeen avustamme vanhuksia vessassa käynneissä sekä katamme pöydät ruokailua varten.
Ruokailu alkaa noin klo:12.30 ja tämän jälkeen avustamme vanhukset jälleen vessan kautta nojatuoleihin tai omiin huoneisiinsa levolle. Työpäivämme päättyy klo:15.00.

Green Garea, kun ajattelee niin mieleen tulee vain pyyhkeen käyttö aamupesuissa ja ruokailuissa vanhuksilla on kankaiset pestävät ruokalaput. Mitään emme ole huomanneet kierrätettävän..

Kuvia emme tällähetkellä pysty lisäämään postaukseen huonon ja hitaan internet yhteyden takia.

Jessica & Emilia

Viimeistä viedään!

Tämä viikko on ollut täynnä haikeutta mutta myös riemua kotiinpaluun johdosta.

Maanantai ja tiistai oli normaalia arkea töissä. Keskiviikkona kävimme kaikki vierailemassa erityisluokassa, jossa tutustuimme neljään erityisluokkalaiseen. Heistä kolme oli täysin liikuntakyvyttömiä ja istuivat pyörätuolissa Ja he olivat saaneet diagnoosin sairauteensa. Neljäs oli hyvin vilkas ja liikuntakykyinen nuori neiti. :) Hänellä ei ollut tarkkaa diagnoosia sairaudestaan. Koska henkilökuntaa on vähän, erityisluokkalaiset päsevät todella harvoin ulkoilemaan, joten ehdotimme, voisimmeko käydä heidän kanssaan ulkoilemassa. Niimpä kävimme pienellä kävelyllä. Päivä oli kaiken kaikkiaan ihana ja mielenkiintoinen! :)

Torstaina olikin jo viimeinen työpäivä. Heti aamusta meille oli järjestetty yllätysläksiäiset. Meille laulettiin, saimme pientä purtavaa, lasten piirustuksia ja pienet lahjat. Päivän aikana saimme muutenkin erityiskohtelua. :)
Jätimme jäähyväiset lapsille ja työntekijöille haikein mutta tyytyväisin mielin.

Suositelemme vaihtoon lähtemistä, jos vain on mahdollista, sillä reissu on antanut ja opettanut paljon!

Lahjana saatu käsikoru



Julia kävi Guggenheim -museossa. Museossa ei saanut kuvata taideteoksia.

Lauantai-aamuna ennen viittä alkaa pitkä ja uuvuttava koti-matkamme.

Eikun tsemppiä kaikille reissussa oleville ja lähteville. Aika kuluu nopeampaa kuin huomaattekaan! :)

Terveisin Heli, Julia ja Maire

Neljäs viikko Ruotsissa

Asutaan tuolla.

”Ens viikollako te jo lähette?”, ”On kyllä menny nopeaa tää aika!”, ”Voooi hirveä, niin se aika vaan menee.” jne.

Näitä kommentteja on kuulunu tässä viime päivinä. Ja niin hullulta ku se kuulostaaki, ni totta se on. Ei sitä voi oikeasti ymmärtää, että jo viikon päästä joutuu sanoa hyvästit tälle paikalle ja ennen kaikkea näille lapsille! Vaikka onhan se mukava palata takasi kotosuomeen.

Kerrottiin joskus tuosta Stickafesta ja arvakkaa mitä, me oltiin siellä uuestaan! Mentiin sinne yhen ruotsalaismummun kyydillä. Kuulemma osattiin puhua enemmän ruotsia mitä viimekerralla, mutta tosiasiassa me oltiin kirjotettu lapulle mitä voijaan sanoa sille. :dd

Tässä kuva meijän villasukista, jotka alotettiin viime kerralla Stickafessa:

Ainiijoo työt! Ollaan me tehty töitäki, ja reippaasti ollaanki. Joka aamu ollaan menty ajoissa töihin siinä toivossa, että ehitään olla vähän aikaa koulun wi-fillä ennen töitten alkua.

Vaikka päivien rakenne on monesti aika samanlainen, niin kuitenki kaikki päivät on omallalailla erilaisia. 

Perjantaina me päästiin yökylään! Koulun jälkeen laitettiin petivaatteet rullalle ja rulla kainaloon. Taksi (Terhi) oottikin jo pihassa ja niin matka alkoi kohti Torshällaa.

Illalla paistettiin lättyjä ja maistettiin erilaisia marttelaaneja.

Perille päästyä kiristettiin lenkkarin nyörejä ja lähettiin lenkille. Jos ei ihan väärin muisteta nii tää tais olla täällä eka kerta, ku noita nyörejä kiristeltiin. Siis eihän me olla oltu täällä vasta ku nää neljä viikkoa ja kuitenki ihan uus paikka ja kaikkea, ni eihän se oo kummakaan jos joku asia on jääny vähän vähemmälle..

Lauantaipäivä vietettiin mukavasti Uppsalassa. Kierreltiin kaupoissa ja ennekaikkea syötiin hyvin. Ilta saatiin viettää ihanien ystävien seurassa. Toivottavasti meillä on joskus tulevaisuudessa vielä mahdollisuus päästä käymään Uppsalassa.

Lauantain pääruoka.

Lauantain jälkiruoka.

Sunnuntaina käytiin kylässä tosi mukavalla eläkeläispariskunnalla. Ne oli keittäny meille oikeen riisipuuroa iltapalaksi. Illasta jäi meille kaikille mukavat muistot!

Kuulemiin!

Kata ja Sinttu

Ensimmäinen päivä Englannissa

Hello!

Terveiset lämpimästä ja tuulisesta Englannista! :)
Matkamme alkoi  sunnuntaina 19.10 Lappeenrannasta klo. 11:30. Ajelimme kohti Helsinki- Vantaa lentokenttää. Tunnelmat olivat jännittyneet ja sekavat. Pientä paniikkia oli ilmassa :D
Saavuimme lentokentälle, jossa suoritimme lähtöselvityksen. Ensimmäinen kommellus sattui tässä kohtaa...Unohdimme maksaa matkalaukuista etukäteen. Onneksi asiakaspalvelu oli ystävällistä ja ymmärtäväistä, joten asia hoitui nopeasti. Maksoimme laukut ja lähdimme kohti turvatarkastusta.

Koneeseen päästyämme nukuimme molemmat tunnin verran. Lento kesti yli kolme tuntia sään takia, mutta perille pääsimme ehjin nahoin. Seuraava etappi oli taksikuskin etsiminen. Soitimme hänelle saman tien ja hän neuvoi meidät luokseen. Siitä alkoi matkamme kohti Holy Cross  Care Homea. Taksikuski oli ystävällinen ja puhelias. Hän tiesi Suomesta Savonlinnan, Nokian ja saunan! :D Kun saavuimme perille yksi sisarista oli meitä vastassa. Vastaanotto oli lämmin ja meille tarjottiin herkullinen iltapala. Asumme seuraavat kuusi viikkoa henkilökunnan asuntolassa. Meillä molemmilla on omat huoneet, jotka ovat kuin hienot hotellihuoneet. Kannatti siis tulla ;) Pihapiirissä on kolme rakennusta ja kaunis puutarha uima-altaineen.

Maanantaina herätys oli kello kahdeksan. Söimme aamupalan, jonka jälkeen sisar tuli hakemaan meidät ja vei meidät tapaamaan paikan johtajaa. Hän esitteli meille taloa ja sen toimintaa. Asukkailla on käytössään kampaaja (kolme kertaa viikossa) sekä oma baari. Asukkaat ovat kohteliaita ja herttaisia. Odotamme innolla, että pääsemme työskentelmään heidän kanssaan. Henkilökuntaan kuuluu sisaria, hoitajia, keittiöhenkilökunta sekä siistijät. Talossa on myös vastaanotto ja se on auki vuorokauden ympäri.

Puhelimet toimivat ainoastaan vastaanoton aulassa (Petralla ei toimi sielläkään...) Tietokoneen saimme tänään toimimaan, mutta kuvien lisääminen ei teknisistä ongelmista johtuen tällä hetkellä onnistu. Yritämme myöhemmin uudelleen. Englannin kielen taidosta olemme saaneet positiivista palautetta. Paikallisten ihmisten puhekieltä on ollut yllättävän helppo ymmärtää. Kaikesta emme ole kuitenkaan saaneet selvää.

Iloisin terveisin Kaisa Sinersalmi ja Petra Lantta! =)

BILBAO, Birgit & Roosa

Hola amigos! 

Ensimmäinen lämmin ja tapahtuma rikas viikko takana. Selvisimme hengissä (ihme kyllä) Bilbaoon asti. Lennot suijuivat hyvin ja matka meni nopeasti. Bilbaon lentokentällä meitä oli vastassa erittäin iloinen Susana ja hänen tyttärensä. Lentokentältä matkasimme Susanan kyydillä kohti Zorrozassa sijaitsevaan motelliimme. Yllätykseksi motelli sijaitsikin hieman epäluotettavalla alueella, jota aloimme kutsua nimellä "gangsta hoodz". Ensimmäinen päivä oli hieman (njääh, vähättelyä.. ERITTÄIN sekava), sillä Zorrozassa ei ollut paljoa kauppoja, tai baareja, tai ravintoloita, jotka olisivat edes ylipäänsä olleet auki, vaikka menimme metsästämään sapuskaa jo kahden aikaa. Erittäin ihana respassa työskentelevä espanjalainen tyttö suostui tilaamaan meille puhelimitse 'telepizzasta' yllätysyllätys, pizzaa! 

Pizza ei kyllä vetänyt  ihan vertoja Suomessa sijaitseville turkkilaisille pizzoille!

Heti ensimmäisenä iltana aloimme etsiä meille uutta kotia, paremmalta seudulta ja lähempänä päiväkotiamme. Meidän onneksemme vanhassa kaupungissa (Casco viejo) oli vapaana Ganbara hostellissa paikka kahdelle. Menimme heti seuraavana päivänä katsomaan hostellia Susanan kanssa, ja saimme varattua itsemme sisään koko loppu työssäoppimis ajaksi. Susana vei meidät samana päivänä katsomaan vuoristoa, kävimme syömässä, ja ylipäänsä tutustuimme lähiseutuun. 

Koti hoodzit!

Carolain kakkua (?), joka ei ollut ihan meidän mieleen. Erittäin suuri sokeri ja kaloripommi! 

But first! Let me take a selfie ;)

Kolmantena päivänä kävimme tutustumassa meidän työssäoppimis paikassa, jossa olemme 1-3 vuotiaitten lasten kanssa. Birgit on 1-2 vuotiaiden kanssa ja Roosa on 3-vuotiaitten kanssa. Päiväkoti elämä on mielestämme todella erilaista kuin suomessa. 1-2 vuotiaiden ryhmässä päivä alkoi aamupiirillä jossa he saivat 'aamupalaksi' leivän, sen jälkeen lapset menivät saliin joka oli todellinen leikkimaailma. Siellä lapset viettivät n. 2 tuntia leikkien. Jonka jälkeen he siirtyivät pukemaan ja siitä ulos. Ulkoilutilanne kesti 15-30min, joka siis sisältää myös lasten vaippojen vaihdot. Sen jälkeen lapset puettiin 'ruokailu asuihin', jonka jälkeen he siirtyivät syömään. Sitten oli lasten päiväunien aika, jolloin Birgit pääsee kotiin.
3-vuotiaiden ryhmässä päivä alkoi myös aamupiirillä, jossa laulettiin ja leikittiin. Sitten lapset siirtyivät pienissä ryhmissä leikkimään, maalaamaan tai temppuilemaan (?), tämä kesti n. 1,5h. Sitten oli uuden aamupiirin aikana, jossa laulettiin ja annettiin lapsille keksit. Sitten oli vessatuksen vuoro jonka jälkeen siirryimme pukeutumaan ja ulos. Ulkoilu kesti meilläkin n. 20 minuuttia. Kaikki eri ikäisten ryhmät olivat samalla alueella, joka oli pelkkää asfalttia. Lapset eivät kauheasti tehneet mitään erikoista, koska välineitä ei ollut mitään muita kuin pienet leikkimopot. Tämän jälkeen siirryimme pesulle, vaihdoimme ruokailu vaatteet ja menimme syömään. Meidän molempien piti käyttää valkoista 'pukua', kun syötimme lapsia. Joka oli meille hieman vieras tapa. Sitten lapset siirtyivät nukkumaan, jonka aikana Roosan päivä päättyi. 

Päivän jälkeen lähdimme lounaalle ja katselemaan paikkoja.

Ravintola ruokaa

Roosa tilasi hampurilaisen, joka osoittautuikin hieman erikoiseksi... 

We love bilbao's coffee! Ja tietenkin joka aamuisia pinchoja!

Kotikatu

Vanhan kaupungin maisemia, Casco Viejo. 

Olemme molemmat olleet kipeinä (flunssaa, mahatautia) torstaista lauantaihin. Päivät menivät siis levätessä. Lauantai iltana päätimme nousta sängyn pohjalta, ja matkata viereiseen kaupunkiin Basauriin. Siellä oli menossa Fiesta, mikä tarkoittaa että torilla on paljon intiaaneja myymässä kaikenlaisia merkki laukkuja ja kenkiä (feikkejä..). Musiikki soi kokoajan ja kaupunkiin oli rakennettu mini tivoli. 

Birgit (Birgitta)

Roosa (ruusu)

Nähdään taas ensi sunnuntaina, stay tuned!! :-) 

Con mucho carinõ, Birgit & Roosa 

Holaa!

Tämä viikko on vuorostaan sujunut Mairella ja Julialla sairastaessa. Mairekin pääsi testaamaan Espanjalaista terveydenhuoltoa. Mairen lääkäri ei ollut ollenkaan puhunut englantia, joten Susana oli joutunut toimimaan tulkkina täysipainoisesti. Joten näin Mairekin sai laadukasta hoitoa ja lääkkeet. :)

Tällä viikolla lapsetkin ovat sairastaneet todella paljon. Parhaimmillaan on saman päivän aikana ollut yli puolet 2-vuotiaista lapsista pois hoidosta.

Työpäivät ovat edelleen olleet samanlaisia niin kaksi- ja kolmivuotiaiden kanssa. On vapaata leikkiä, liikuntaa, elokuvia, ulkoilua, ruokailua, sekä ohjattuja toimintatuokioita. Unohtamatta tärkeintä, eli päiväunet.

Keskiviikkona oli koululla ollut lapsien vanhemmat käymässä, ja olivat olleet tyytyväisiä siihen, että heidän lapsilleen puhutaan englantia, ja on enemmän "leikkiseuraa". Kaiken kaikkiaan saimme positiivista palautetta vanhemmilta.




Emme ole viikon aikana tehneet juurikaan mitään "ylimääräistä" näiden sairastamisten vuoksi, koska ne ovat vieneet kaikilta voimia melkoisen paljon. Niimpä olemme saaneet todeta sängyn olevan hyvä ystävämme, ja toivomme voivamme korjata tilanteen ens viikolla, sillä onhan se viimeinen viikko täällä, ja olisi mukava saada otettua kaikki ilo irti silloin!



Lämpimin Terveisin Julia, Maire ja Heli

HOLA!!

Terveisiä täältä espanjan lämmmöstä! 

Saavuimme maanantaina 6.10 Eibariin.  Heti seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan espanjalaiseen lähihoitajakouluun. Saimme myös tietää, että koulutus kestää täällä vain kaksi vuotta, toisin kuin suomessa.

Asumme oppilasasuntolassa, joka on vain kävely matkan päässä keskustasta. 

Kuljemme arkipäivisin junalla Ermuaan työharjoittelupaikkaamme palvelukeskukseen/vanhainkotiin. Hoitotyö siellä on melkein samanlaista kuin suomessakin, tosin käsidesejä ei käytetä ja ergonomia on hakusessa. Myöskään kierrätystä emme ole nähneet, mutta aamupesut tehdään pyyhkeillä, joten papereita ei kulu. Työntekijät ja asukkaat ovat todella mukavia sekä ystävällisiä.

Eibarin kaupungilla vierailemme joka ilta. Ja olemme huomanneet, että melkein kukaan ei osaa puhua englantia. Mutta elekielellä selviää hyvin.

Tässä muutamia kuvia Eibarista!!!

 EROSKI on erittäin edullinen ruokakauppa!!!

Jessica & Emilia