Kolmas viikko Gijonissa

Alku viikko oltiin pediatrialla (lastenosastolla). Siellä tutustuimme osaston toimintaan juttelemalla osaston päähoitajan kanssa sekä joitain paperisia ohjeita läpi käyden. Iltapäivästä päähoitaja esitteli meille ja muille opiskelijoille lastenosaston ensiapukärryn, joka onnistui hyvin, sillä osa opiskelijoista osasi englantia ja pystyivät siten kääntämään meille asiat hyvin ymmärrettäviksi.  Monet sanat olivatkin jo ennestään tuttuja tai helposti pääteltävissä. 

Asiat eivät aina kuitenkaan mene ihan niin hyvin kun kielimuuri tulee vastaan. Seuraavana päivänä olimme samalla osastolla ja koko alkupäivän vain seurasimme mitä apulaishoitajat tekivät. Yritimme olla avuksi ja kysyä mitä voisimme Kiiran kanssa tehdä, mutta hoitaja ei puhunut englantia ja sai hyvin tehtyä omat aamutoimensa ilman meitä. Tunsimme itsemme hyvin ulkopuolisiksi ja siksi koetimme tuoda esiin että haluaisimme auttaa pelkän seisoskelun sijaan. En tiedä ymmärsikö päähoitaja sanomamme väärin mutta seuraavaksi meitä vietiin jo toiselle osastolle ja sieltä toiselle. Lopulta työpaikkaohjaajamme tuli paikanpäälle ja vei meidät takaisin osastolle josta olimme lähteneetkin. Kuulimme vain miten ohjaajamme ja päähoitaja juttelivat (espanjalaiseen tapaan melko kovaan ääneen) mutta emme tietenkään ymmärtäneet juuri mitään. Keskustelun jälkeen päähoitaja pyyteli anteeksi edellisten osastoiden käytöstä ja jatkoimme töitä apulaishoitajan kanssa (seisoskellen vieressä katsomassa :D). Oij voi.

Keskiviikko alkoi kuitenkin paljon paremmin. Kuljimme osastolla sairaanhoitajan ja sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa tehden kierrosta. Lapsilta mitattiin kuumetta, pulssia ja hengitystiheyttä. Tutustuimme myös äidinmaidon korvikkeiden valmistamiseen ja vietimme loppuosan päivästä keskolassa. Keskolassa vauvat olivat hyvin pieniä ja suloisia. Meidät otettiin siellä hyvin vastaan ja pistettiin hetimmiten vaihtamaan vaippa ja pukemaan pikkuisia.

Loppuviikon vietimme juuri synnyttävien ja synnyttäneiden osastolla. Siellä päivän rytmi oli aamupesut vauvoille ja kuljetus äideille. Aamupalan tarjoilu ja kierros, jolla tarkistettiin että kaapeissa on kaikki tarpeellinen ja roskien sekä pyykkien pois vieminen. Molempina päivinä seurasimme kun lääkärit tutkivat vauvat ja tutustuimme osastolla käytettäviin lomakkeisiin ja potilastietoihin. Tällä osastolla kanssamme oli yksi sairaanhoitajaopiskelija, joka puhui hyvin sujuvaa englantia ja auttoi meitä aina tarvittaessa. Seurasimme myös yhdessä vanhempien kanssa ohjevideota, jolla neuvottiin vanhempia mm. imetyksessä ja kotiin paluussa. Onnellisia vanhempia oli ihana katsella sillä aina he vaikuttivat niin onnellisilta pienien päivän tai parin vanhan lapsensa kanssa. Sen ilon pystyi jakamaan vain muutamallakin sanalla yhteistä kieltä J.

Green care hankkeen kannalta huomioitavaa: lastenosastolla käytettiin pestäviä ruokaliinoja, lakanat vaihdettiin kun oli tarve ja tuttipulloina lasiset pullot jos oikein muistan, jotka pestiin hyvin kuumassa vedessä (autoklaavissa). Vastasynnyttäneiden osastolla omaiset olivat usein tuoneet kukkia äidille ja vastasyntyneelle vauvalle.

Viikonloppuna pelasimme tytsyjen kanssa korttia ja unoa sekä kävimme ’’piknikillä’’ eräässä kahvilassa, sillä sää ei ollut meille tarpeeksi lämmin mennäksemme ulos istuskelemaan. Lauantaina seurasimme korvat höröllä Euroviisuja ja odottelimme kun uudet espanjan tuttavamme valmistivat meille gurmee illallista. Tarjolla oli salaattia, risottoriisiä ja pitkään haudutettua kanaa (mitä mainioimmin valmistettu ja maustettu). Sunnuntaina lähdimme puistoon potkimaan ja palloa ja illasta syömään pitsaa. Viikonloppu oli oikein mukava ja rento. Tällaista tekemistä me juuri kaipasimmekin.

Annakaisa Lyyski, Espanja: Gijon