Alku viikko
oltiin pediatrialla (lastenosastolla). Siellä tutustuimme osaston toimintaan
juttelemalla osaston päähoitajan kanssa sekä joitain paperisia ohjeita läpi
käyden. Iltapäivästä päähoitaja esitteli meille ja muille opiskelijoille
lastenosaston ensiapukärryn, joka onnistui hyvin, sillä osa opiskelijoista
osasi englantia ja pystyivät siten kääntämään meille asiat hyvin
ymmärrettäviksi. Monet sanat olivatkin
jo ennestään tuttuja tai helposti pääteltävissä.
Asiat eivät
aina kuitenkaan mene ihan niin hyvin kun kielimuuri tulee vastaan. Seuraavana
päivänä olimme samalla osastolla ja koko alkupäivän vain seurasimme mitä
apulaishoitajat tekivät. Yritimme olla avuksi ja kysyä mitä voisimme Kiiran
kanssa tehdä, mutta hoitaja ei puhunut englantia ja sai hyvin tehtyä omat
aamutoimensa ilman meitä. Tunsimme itsemme hyvin ulkopuolisiksi ja siksi
koetimme tuoda esiin että haluaisimme auttaa pelkän seisoskelun sijaan. En
tiedä ymmärsikö päähoitaja sanomamme väärin mutta seuraavaksi meitä vietiin jo
toiselle osastolle ja sieltä toiselle. Lopulta työpaikkaohjaajamme tuli
paikanpäälle ja vei meidät takaisin osastolle josta olimme lähteneetkin.
Kuulimme vain miten ohjaajamme ja päähoitaja juttelivat (espanjalaiseen tapaan
melko kovaan ääneen) mutta emme tietenkään ymmärtäneet juuri mitään.
Keskustelun jälkeen päähoitaja pyyteli anteeksi edellisten osastoiden käytöstä
ja jatkoimme töitä apulaishoitajan kanssa (seisoskellen vieressä katsomassa
:D). Oij voi.
Keskiviikko
alkoi kuitenkin paljon paremmin. Kuljimme osastolla sairaanhoitajan ja
sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa tehden kierrosta. Lapsilta mitattiin
kuumetta, pulssia ja hengitystiheyttä. Tutustuimme myös äidinmaidon
korvikkeiden valmistamiseen ja vietimme loppuosan päivästä keskolassa.
Keskolassa vauvat olivat hyvin pieniä ja suloisia. Meidät otettiin siellä hyvin
vastaan ja pistettiin hetimmiten vaihtamaan vaippa ja pukemaan pikkuisia.
Loppuviikon
vietimme juuri synnyttävien ja synnyttäneiden osastolla. Siellä päivän rytmi
oli aamupesut vauvoille ja kuljetus äideille. Aamupalan tarjoilu ja kierros,
jolla tarkistettiin että kaapeissa on kaikki tarpeellinen ja roskien sekä
pyykkien pois vieminen. Molempina päivinä seurasimme kun lääkärit tutkivat
vauvat ja tutustuimme osastolla käytettäviin lomakkeisiin ja potilastietoihin.
Tällä osastolla kanssamme oli yksi sairaanhoitajaopiskelija, joka puhui hyvin
sujuvaa englantia ja auttoi meitä aina tarvittaessa. Seurasimme myös yhdessä
vanhempien kanssa ohjevideota, jolla neuvottiin vanhempia mm. imetyksessä ja
kotiin paluussa. Onnellisia vanhempia oli ihana katsella sillä aina he
vaikuttivat niin onnellisilta pienien päivän tai parin vanhan lapsensa kanssa.
Sen ilon pystyi jakamaan vain muutamallakin sanalla yhteistä kieltä J.
Green care
hankkeen kannalta huomioitavaa: lastenosastolla käytettiin pestäviä
ruokaliinoja, lakanat vaihdettiin kun oli tarve ja tuttipulloina lasiset pullot
jos oikein muistan, jotka pestiin hyvin kuumassa vedessä (autoklaavissa).
Vastasynnyttäneiden osastolla omaiset olivat usein tuoneet kukkia äidille ja
vastasyntyneelle vauvalle.
Viikonloppuna
pelasimme tytsyjen kanssa korttia ja unoa sekä kävimme ’’piknikillä’’ eräässä
kahvilassa, sillä sää ei ollut meille tarpeeksi lämmin mennäksemme ulos
istuskelemaan. Lauantaina seurasimme korvat höröllä Euroviisuja ja odottelimme
kun uudet espanjan tuttavamme valmistivat meille gurmee illallista. Tarjolla
oli salaattia, risottoriisiä ja pitkään haudutettua kanaa (mitä mainioimmin
valmistettu ja maustettu). Sunnuntaina lähdimme puistoon potkimaan ja palloa ja
illasta syömään pitsaa. Viikonloppu oli oikein mukava ja rento. Tällaista
tekemistä me juuri kaipasimmekin.
Annakaisa
Lyyski, Espanja: Gijon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti