Kolmannen viikon kuulumiset Saksasta

Heippa vaan! 

 Täällä kirjoittelee neljä väsynyttä tyttöä juuri "kotiutuneina" takaisin tänne Salzgitteriin viikonlopunreissulta Berliinistä. Berliiniin lähdimme perjantai-iltapäivänä töiden jälkeen. Viikonloppu sisälsi shoppailua, hyvää ruokaa ja kaupunkiin tutustumista. Isossa kaupungissa riittäisi nähtävää pitkäksikin aikaan.
We <3 Berlin

Koko Saksassa joulu on todella iso asia ja sen huomaa lähes joka paikassa, sillä jouluvaloihin ja koristeluihin panostetaan todella paljon. Kuva kauppakeskuksesta Berliinistä.

Tämä kuva iltaiselta Berliinin vilskeestä.  Tunnelma todella jouluinen, kun valoja on laitettu joka paikkaan ihanasti.

kuva Berliinistä

kuvassa palanen Berliinin muuria sekä Sonja, Nina ja Janiina

Berliinin Rautatieasema, joka oli täynnä paljon shoppailumahdollisuuksia. Kooltaan asema oli isompi kuin Suomen kauppakeskusta. 

Viimeviikko oli todella kiireinen, kävimme muunmuasssa  keskiviikkona töiden jälkeen tutustumassa pienten mutkien jälkeen House Amaliaan, joka on paikallinen vanhainkoti jossa on erikoistuttu dementikkoihin, sekä henkilöille kenellä on mielenterveysongelmia. Paikka oli todella viihtyisä, avara, sekä yksiköt oli sisustettu siellä asuvien henkilöiden tarpeiden mukaan. Yksiköt ei olleet laitosmaisia, vaan todella kodinomaiset.

Haus Amaliassa oli aidattu takapiha, missä oli vanha auto, kiemurteleva kävelypolku ylämäessä, sekä bussipysäkki. Asukkaat pääsevät halutessaan takapihalle kävelylle, istumaan auton rattiin tai bussipysäkille istuskelemaan. Mielestämme Suomeenkin voisi tulla tämänkaltaisia dementiakoteja, sillä täällä vuodepotilaillakin on oma päivätoimintaryhmä, jottei heidänkään tarvitse maata koko päivää sängyssä yksin.Mielestämme paikka oli todella mukavan oloinen ja viihtyisä. Haus Amaliasta voit käydä katsomassa lisää http://ambet.de/pflegeheime/haus-amalia/

kuvia emme oikeen kerenneet ottamaan, kuva Haus Amalian nettisivuilta

Näimme yhdess yksikössä uudenlaisen apuvälineen, jossa ikäihminen jolla on huono tasapaino, pystyi olla yksin ja kävellä siinä. Apuvälineessä oli penkki ja neliön muotoinen kehikko vaakatasossa, jottei asukas misssään tapauksessa pääse kaatumaan. Kyseinen apuväline oli todella hyvä, sillä hoitajien ei tarvinnut olla silmät selässä taktiikalla vahtimassa ettei asukas kaadu.

Olemme olleet töissä koko viikon ja kaikki on mennyt samojen kaavojen mukaan, tiistai iltana kävimme töiden jälkeen pikavisiitillä Hannoverissa. Viikot ovat menneet kuin siivillä, ja viimeinen viikko starttaa huomenna. Viikon päästä olemme jo kotisuomessa!

Huomenna lähdemme töiden jälkeen perinteisille Joulumarkkinoille ja teemme postauksen Greencare aiheesta!
 Tschüs! 

-Janiina, Sonja, Nina, Susanna
Saimaan ammattiopisto Sampo

Viimeiset viikot Kyproksella

Hello! 

Viikko kului taas tosi nopeasti ja nyt onkin enää kaksi viikkoa jäljellä. Eveliina oli taas Boarding Housessa ja Sofi oli Housessa. Boarding Housessa ei kovin paljon uutta tapahtunut, haavanhoitoon sai osallistua ja verensokerin mittaus ja insuliinin pistäminen olivat uusimmat asiat täällä. Insuliini pistetään täälä hieman erilailla kun Suomessa ja se yllätti. Uutta oppia tuli myös asiakkaan siirtotilanteisiin, eli paikan fysioterapeutti opetti paljon uusia liikkeitä, mitä Suomessa ei olla koskaan nähty.
Housessa joka päivä lähdetään aina johonkin reissuun, tällä viikolla oltiin mm. taidekaupassa, savipajassa ja ratsastusterapiassa. Savipajassa sai osallistua tekemällä itsekin mukin samalla kun auttoi asukkaita tekemään omia taideteoksiaan. Paikka oli luonnon keskellä ja siellä oli paljon kissoja, mistä asukkaat myös pitivät. Ratsastusterapiaan pääsi muutama asukas, missä he kävivät pienellä lenkillä luonnon keskellä ja siinä välissä saimme hoitajien kanssa silitellä muita hevosia.

Viikonloppuna kävimme Old Townissa, missä törmäsimme ihmisiin, keihin tutustuttiin jo aiemmin, kenestä on tullut jo tosi hyviä ystäviä. Tutustuimme myös moniin uusiin ihmisiin, kenet toivottavasti tapaamme vielä.
Tulevalla viikolla vaihdamme paikkoja, eli Sofi menee Boarging Houseen ja Eveliina Houseen. Paikan vaihtaminen on aina vähän jännittävää, mutta luulen, että pian taas pääsemme hyvin mukaan!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja palaillaan taas ensi viikolla! :)

<3: Sofi ja Eveliina

Zweiten Woche in Deutschland

Iloiset terveiset täältä Saksan syksyiseltä maalta!

Työviikko oli meillä pitkä ja rankka, sillä ainut vapaapäivä oli perjantai, joka sekin vietettiin Hannoverissa tutustumalla kaupunkiin hyvällä opastuksella. Koordinaattorimme entinen kollega oli kanssamme Hannoverissa esittelemässä mm vanhaa kaupunkia. Kävimme myös syömässä erittäin hyvää kiinalaista ja loppupäivän vietimme kauppoja kierrellen... Alla muutamia kuvia;

kävelyä vanhassa kaupungissa

Sonja, Nina ja Janiina 

Janiinan ja Sonjan työviikko:

Koko tämän viikon teimme iltavuoroa 16-22 ja viikonlopun aamussa 8-14. Työpäivät sujuvat nopeasti, Saimme kiertää jokapäivä eri taloissa, Meidät otettiin aina hyvin vastaan, Ns pienet talot, joissa olimme tällä viikolla olivat vähän parempi kuntoisia varten, joten asukkaat olivat todella omatoimisia ja tekivät kaiken itse. Autoimme ruuan valmistuksessa ja pelailimme pelejä heidän kanssaan. Asukkaat alkoivat tulla tutuiksi, joten oli kiva aina mennä töihin, kun tervehdittiin halein ja poskipusuin. Muutamia lahjojakin asukkaat antoivat meille :) Kielimuuri on edelleenkin suuri, mutta onneksi työntekijät tulkkaavat välillä. Saksan kieltä olemme oppineet vähän, joten jotakin ymmärrämme ja pystymme saksaksikin sanomaan. 

Paljon kulttuuri eroja olemme kohdaneeet, mm iltapalalla söimme leipää suomalaiseen tapaa käsineen kunnes huomasimme, että kaikki asukkaat ja työntekijä söivät leipää haarukalla ja veitsellä. Siinä vaiheessa hieman nauratti, mutta vedimme loppuun asti suomalaisittain. :D Ihmiset täällä saksassa ovat todella avoimia ja ottavat hyvin kaikki huomioon. Olemme huomanneet, että ainankin pienissä taloissa (asukkaita n. 10) ovat asukkaat toisilleen todella tärkeitä ja auttavat toisiaan kaikissa asioissa. Olemme päässeet hieman opettamaan myös suomea asukkaille, kuten hyvää huomenta, kiitos ja heihei. Saksalaisten mielestä suomenkieli on todella epäselvää ja hauskan kuuloista. 

Lauantaisin asukkaat saavat 5euroa ja pääsevät käymään lähimarketissa ostoksilla. Pääsimme mukaan ja meidän mielestä tämä on erittäin hyvä idea ja huomasi heti kuinka pienestä ihmiset tulivat iloiseksi.  Hyvä työviikko takana, tästä hyvä jatkaa!

Susannan ja Ninan työviikko:

Tämän viikon teimme aamuvuoroa klo 7.30-14.00 ja viikonlopun olimme illassa, jotta näemme kuinka iltavuorossa hommat toimii. Työpäivät kuluvat samalla kaavalla päivästä toiseen ja välillä saamme auttaa enemmän perushoidossa, välillä vähemmän, riippuen kuka meitä ohjaa. Jotkut työntekijät puhuvat todella sujuvaa englantia ja toiset ei lainkaan. Olemme kuitenkin selvinneet hyvin ja saaneet kehuja työntekijöiltä. Asukkaat ovat aivan ihania, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Työpaikassamme panostetaan erityisen paljon ruokaan ja siitä voisi Suomessakin ottaa mallia. Talolla on oma kokki ja ruuat ovat todella maistuvia!

Täällä olemme pistäneet merkille, että asukkaiden hampaidenhoitoon panostetaan hyvin. Sekä ihot ovat hämmästyttävän hyvässä kunnossa kaikilla, myös vuodepotilailla. Mutta sitten  taas ergonomiassa ja hygieniassa olisi paljon parannettavaa. Hämmästelimme kun verensokeri mitattiin asiakkaan korvasta, tämä oli kyllä aivan uusi juttu meille! Välilä toivoisi saavansa enemmän vastuuta, kun olemmehan kohta valmiita hoitsuja. Toisaalta ymmärrettäväähän se on, että vieras maa ja kieli niin ei niin suurta vastuuta voi antaa kun kotimaassa. Todella harmillista, että asiakkaiden kanssa ei ole yhteistä kieltä, koska kaikki vaikuttavat erittäin hyväsydämisiltä ihmisiltä ja uskomme, että meillä olisi paljon annettavaa puolin ja toisin :)

Vaikka pieni koti-ikävä jo painaakin, hyvillä mielin kohti ensiviikkoa ja uusia seikkailuja!

T.Susanna, Nina, Sonja ja Janiina

Auf Wiedersehen!

Green Care

Green Care Englannissa

Tässä postauksessa pohdimme Green Carea ja sitä miten se näkyy täällä paikallisessa hoitokodissa. Eli kuinka asukkaat saavat hyvinvointia tästä lähiympäristöstä. Hoitokoti itsessään on jo niin kaunis ja viihtyisä, että kellä tahansa täällä on mieli virkeä. Täällä viihtyy hyvin ja työskentelykin on antoisaa. Näin syksyaikaan meillä oli vähän hankaluuksia toteuttaa Green Care aiheista toimintatuokiota, sillä hoitokodissa on menossa remonttityöt ja ulkona sataa vettä melkein joka päivä. Ketään ei oikein huvita lähteä ulkoilemaankaan. Tämä on ympäristönä hyvin rauhallinen ja kaunis paikka. Pihalla on kaunis ja iso puutarha (ei tosin tähän aikaan vuodesta niin kaunis) Osalla asukkaista on omista huoneistaan suoraan ovi puutarhaan. Toisilla taas ikkunasta näkyy isoja ja kauniita puita. Niitä jotkut asukkaat ihailevat päivittäin ja olemme saaneet kuulla tarinoita puista ja linnuista, jotka vierailevat heidän ikkunalaudallaan. 

Keväällä asukkaat pääsevät mukaan puutarhatöihin, kun piha laitetaan kuntoon tulevaa kesää varten. On siivoushommia sekä kukkien istuttamista. Siinä yhdistyy mukava yhdessä olo, ympäristöstä huolehtiminen ja ihanasta ilmasta nauttiminen. Lähiympäristössä voi tehdä pieniä kävelylenkkejä. Asukkaat ovat kertoneet, että varsinkin keväällä paikka on erittäin kaunis kun luonto alkaa heräämään henkiin. Pihapiirin lähettyvillä on järvi, jossa asukkaat käyvät kesäaikaan. Viime kesänä hoitohenkilökunta sekä asukkaat yhdessä omaistensa kanssa järjestivät koko perheen tapahtuman pihalla. Siellä oli pomppulinna perheen pienimmille, istumapaikkoja jutusteluun ja ruokailuun sekä mahdollisuus pelata erilaisia pihapelejä. 

Hoitokodissa vierailee silloin tällöin ystäväkoira omistajansa kanssa. Asukkaat ovat olleet mielissään toiminnasta. Asukkaille järjestetään joka viikko erilaisia aktiviteetteja, joissa hyödynnetään musiikkia, pelejä, runoja yms. Kuvat kertovat enemmän, joten lisäilemme niitä kunhan pääsemme takaisin Suomeen. 

Vielä lopuksi kuulumisia toiseksi viimeiseltä viikolta. Päivät ovat menneet leppoisasti töitä tehden sekä varaillen viimeisen viikonlopun majoituspaikkaa sekä kyytiä sinne. Alkaa jo hieman levottomuutta olemaan ilmassa, sillä lähtöpäivä on ensi viikolla ja asukkaat ovat kyselleet paljon meillä on päiviä jäljellä. Viimeinen viikko starttaa huomenna.

Petra Lantta&Kaisa Sinersalmi

Englanti

Suomitietoutta Englantilaisille

Kohderyhmä, jolle toimintatuokio on tarkoitettu ja ryhmäkoko

o   ikääntyneet, ryhmänkoko 10 henkilöä

  2.      Tavoitteet toimintatuokiolle:

o   saada tietoa Suomesta

o   saada aikaiseksi keskustelua ja kohottaa asukkaiden mielialaa

3.      Valmistelut/resurssit: 

o   tarvitsemme ohjaustuokioon tietokoneen sekä esitteet Suomesta

o   tilava ympäristö, jonne saa liitettyä tietokoneen verkkoon

o   useita pieniä ryhmiä kerrallaan

o   tuokioon varattu aika 35 min

4.      Toimintatuokion kulku:

o   Aloitus: Kokoonnumme kaikki yhteen ja kerromme mitä aiomme tehdä. Pyydämme asukkaita tulemaan pareittain oleskelutilan toiselle puolelle seuraamaan PowerPoint-esitystä sekä keskustelemaan aiheista.

o   Itse aktiviteetti: Kuvien näyttäminen ja niistä keskusteleminen. Esitteiden esitteleminen sekä keskustelu aiheesta.

o   Lopetus: Kiitokset osallistumisesta kerrotaan asukkaille ja sen jälkeen juodaan päiväteet/kahvit

Arviointi: Toimintatuokio sujui suunnitelman mukaisesti. Aikaa kului kuitenkin odotettua enemmän (60 min) Asukkaat olivat mielissään ja kiittelivät kovasti. Kaikki näytti nauttivan ja osa henkilökunnastakin tuli seuraamaan tuokiota. 


Petra Lantta ja Kaisa Sinersalmi
Englanti

BILBAO - Birgit & Roosa

   Olá! 

Kauhean kuin viikot kuluu täällä nopeaa tahtia, että ei nää suomineidot edes meinaa pysyä peressä. Viime viikon postaustakaan ei pystytty julkaisemaan, koska motelilla oli ongelmia wi-fi:n kanssa, mutta nyt asia on kumminkin hoidettu kuntoon, onneks! Huikeesta ja unohtumattomasta reissustamme on jäljellä enään neljä päivää. Tuntuu niin käsittämättömältä kuinka aika onkaan oikeasti mennyt niin nopeasti. Tuntuu että vasta muutama päivä sitten oltaisiin astuttu lentokoneesta ulos, haisteltu bilbaon ilmaa ja kävelty (kuin päättömät kanat...) lentokentällä paniikissa siitä, että tuleekohan ne mein matkalaukut koskaan perille.

Matka tähän asti on sujunut hyvin ilmaan mitään suuria komplikaatioita (lukuun ottamatta sitä ihmeellistä motellien vaihtelua ja gangsta hoodzeille joutumista), ollaan koettu ihan huikeita juttuja, vaikka ne ei sillä hetkellä ehkä tuntunutkaan niin ihmeellisiltä, mutta nyt kun ajattelee, kaikki mitä täällä näkee ja kokee on niin erillöaista ja ihmeellistä, että palataan suomeen todellakin paljon rikkaampina ihmisinä mitä sieltä lähtiessä! 

Päiväkodista ollaan opittu monia asioita, mm...

- Kaikkialla maailmassa kierrätys ei vain ole niin oleellinen asia kuin suomessa
- Jokaisessa maassa lapsia kasvatetaan ja käsitellään eritavalla. Tänne tultaessa ihmettelimme miten espanjassa lapsia kohdellaan niin 'rajusti'. Aluksi se tuntui järkyttävältä, koska meillä suomessa ei ikinä voi edes vähänkään kovakouraisesti kohdella lasta, mutta täällä se on normaalia. Ollaan kumminkin huomattu, että tämä kasvatus tyyli johtaa siihen, että aikuisella pysyy se auktoriteetti, lapsi tietää kuka on pomo - ja se on aikuinen, opettaja.
- Espanjalaisessa päiväkodissa ei tunneta sanaa 'lapsilähtöinen kasvatustapa', on vain yksi ja oikea tapa: aikuisen sana on laki
- Päiväkodissa pöpöt leviää nopeasti (ei sillä että suomessa muka ei leiviäisi, kyllä sielläkin), koska täällä käsihygieniaan ei panosteta. Mutta me olemme aina lapsien vessatuksien jälkeen, ja ennen ruokailua laittaneet lapset käsipesulle, joten toivomme että ohjaajat ottaisivat tämän huomioon ja jatkaisivat tapaamme päiväkodissa.. :)
- Täällä ei itseasissa ole 'päiväkotia', eli paikka missä olemme olleet kohta 6 viikkoa on oikeastaan koulu, jossa lapset alkavat opiskella jo 1-vuotiaasta lähtien. Tämä ei eroa normaalista päiväkodista kauheasti, paitsi että lapset opiskelevat 1 tunnin päivässä (esim. jotain numeroa, aakkosia, pieniä ja isoja kirjainten eroja, erilaisia muotoja, jne), sekä päiväkotiin saapumis ja lähtemis aika on koululaisten tyylinen, eli lapset saapuvat 9 ja lähtevät 4. Toisinkuin meillä suomessa päiväkotiin saavutaan yleisin 6-7 ja lähdetään 4-5.
- Päiväkodissa ryhmät ovat erittäin suuria. Jokaista ikäluokkaa kohti (1-3, 3, 4v) on aina A ja B- ryhmät, ja sitten esim. ruokailutilanteissa, siirtymistilanteet ja ulkoilussa ryhmät yhdistetään ja täytyy myöntää.. se vasta on hulabaloo, eli melkoinen kaaos. Olisi siis erittäin hyvä ja tarpeellista, että näissä tilanteissa ei yhdistetä näitä A ja B ryhmiä, koska silloin ei olisi 40 lasta samassa pienessä tilassa vilisemässä joka suuntaan.
- Lapsia ei oteta yksilöhuomioon, täällä on siis normaalia, että aikuiset ajattelevat että kaikki lapset ovat samanlaisia ja heillä kaikilla on täysin samat tarpeet, joka ei kumminkaan ole näin, sillä jokainen lapsi on yksilöllinen ja jokaisella on omat henkilökohtaiset tarpeet. 

muutama päivä sitten oltaisiin astuttu lentokoneesta ulos, haisteltu bilbaon ilmaa ja kävelty (kuin päättömät kanat...) lentokentällä paniikissa siitä, että tuleekohan ne mein matkalaukut koskaan perille. 

Käytiin Susanin kanssa viime viikolla tosi kivalla piknikillä ja semmoisseella maisemakierroksella. Ajeltiin bilbaon läheiseen kylään, ja käytiin kattelemassa vähän surffareita. Aallot rannalla oli ihan mielettömän suuria!! Koskaan niin suuria aaltoja missään nähty. Maisemat oli tosi ihanat vaikka ilma olikin synkkä. Tääkin kokemus oli ihana :-) Lopuks sitten mentiin puistoon ja syötiin Susanin tekemät eväät. Ihanan symppis hää on, ja tosi auttavainen, eli saadaan olla kiitollisia näin ihanasta kordinaattorista :) Silloin kun saavuimme Bilbaoon, niin toimme Susanille perus suomalaista ruisleipää, salmiakkia ja muumimukin. Erittäin kiitollinen hän oli lahjasta :) Päiväkotiin toimme fazerinsinistä ja angrybirds kortteja. 

Nää katutaitelijat on aina niin mielettömiä! Vetää tämmöset suomalais tytöt kyl ihan sanattomiks.. Tämäkin herrasmies teki mitä oudoimpia asentoja (lähes mahdottomia), ja pysy siinä aina yhellä jalalla pystyssä ihan liikkumatta! Aivan mieletön heppu, vaikka kuva ei sitä välitäkkään. 

Smile because you can, tyytyväiset, iloiset ja erittäin kiitolliset lappeenrannan tyttöset, Roosa & Birgit! :-)

Con mucho carinós, Roosa & Birgit 

Terveiset Kyprokselta!

Heippa! Nyt ollaan puolivälissä tätä työssäoppimisjaksoa ja ulkomaanreissua. Tämä viikko on ollut vähän erilainen verrattuna aiempaan, kun ollaan oltu eri paikoissa.
Sofin viikko 

Olen siis ollut Housessa, eli paikassa, missä kehitysvammaiset asuvat. Paikka on tehty kodinomaiseksi, missä on asukkailla omat huoneet ja kaikki saavat osallistua päivittäisiin toimintoihin ja elää arkielämää mahdollisimman tavallisesti.
Ensimmäisenä päivänä lähinnä seurasin, miten talossa toimittiin, mutta sen jälkeen sain jo itsekin osallistua tilanteisiin. Loppuviikosta sain jo sen verran vastuuta, että sain jo mm. yksin suihkuttaa asukkaat.
Olen päässyt näkemään myös muita paikkoja tämän porukan kanssa, kuten Art Workshopissa, missä asukkaat saavat taiteilla, miten haluavat ja asukkaat saavat ne joko itselleen tai ne myydään, mistä tuotto tulee Theotokoksen hyväksi. Kävimme myös taidenäyttelyssä ja ajeltiin ympäri keskustaa asukkaiden iloksi.

Eveliinan viikko

Mä taas olin Boarding Housessa, jossa on 25 asukasta joista suurin osa on vaikeasti kehitysvammaisia ja sitten on muutama autistinen. Paikka on aika laitosmainen ja sielä on paljon tavallista hoitotyötä. Aamut alkaa aina aamupesuilla, eli jokainen asukas pestään joka aamu, mikä oli uutta kun vertaa Suomen tapoihin. Päivät jatkuu normaalien rutiinien tapaan aamupalasta lounaaseen ym. Osa asukkaista käyvät päivisin talon omalla fysioterapeutilla, jonka työtä oon myös päässy seuraamaa mikä oli tosi mielenkiintosta. Välillä järjestetään myös musiikki terapiaa joka on asukkaille tosi mieleinen asia. Päivät kuluu tavallista hoitotyötä tehdessä ja asukkaiden kanssa olemisessa.
Oon myös päässy tutustumaan Art Workshoppiin ja mun mielestä paikka on tosi mukava.

Viikonloppuna käytiin tutustumassa Old Towniin, missä on paljon kauppoja ja kahviloita. Sunnuntaina tehtiin pieni retki bussilla Nicosiaan, missä aluksi suunnitelmissa oli käydä Turkin puolella, mutta lopulta päädyttiin vaan kiertelemään ja shoppailemaan Kyproksen puolella. Tulevalla viikolla ollaan samoissa paikoissa töissä ja toivotaan, että viikko olisi taas yhtä hyvä kuin aiemmatkin! :)

Hauskaa viikkoa muillekin ja tervetuloa lukemaan taas viikon loppupuolella terveisiä meiltä! :)

<3 Sofi & Eveliina

4. viikko

Kaisan päivät…

Ensimmäinen viikko alakerrassa on ohi ja fiilikset ovat hyvät. Olen päässyt tekemään itsenäisesti jo muutaman asukkaan, mikä on helpotus, koska en tykkää vain seisoa ja katsoa vierestä kun muut tekee töitä. Maanantai meni vähän ihmetellessä ja tutustuen päivärytmiin sekä asiakkaisiin. Asiakkaat ovat parempi kuntoista kuin yläkerrassa, joten hoidollista työtä ei ole niin paljon. Olen päässyt perille päivärytmistä ja jopa oppinut puolien asiakkaitten nimet. Olen pääsääntöisesti tarjoillut, hakenut asiakkaita ruokailutilaan, jutellut, muutamia auttanut aamutoimissa sekä jakanut teetä. Sisaret ovat näyttäneet kuinka kylpyamme toimii, jotta osaan käyttää sitä tarpeen vaatiessa. He ovat myös kertoneet asiakkaitten historiasta ja heidän nykytilastaan jotta tiedän missä mennään. Olen tykännyt työskennellä alakerrassa, koska siellä ei ole niin kiire kuin yläkerrassa. Täällä pääsee myös tutustumaan paremmin asiakkaisiin, koska on enemmän aikaa jutella heidän kanssaan. Huomaan että sain itsevarmuutta työskentelyyni yläkerrasta, koska uskallan puhua enemmän ja keskustella asioista. Olen nyt tehnyt aamuvuoroja 3 ja iltavuoroja 2. Maanantai oli ensimmäinen päivä kun teimme Petran kanssa eri vuorot. Minulle laitettiin aamuvuoro sen takia, että olisin mennyt asiakkaan kanssa lääkärin vastaan otolle, mutta taksia ei näkynyt missään. Saatan siis päästä ensiviikolla lääkärin vastaanotolle, koska edellinen peruttiin ja siirrettiin ensiviikolle. Odotan innolla seuraavaa viikkoa ja mitä se tuo tullessaan 

Petran päivät..

 Yläkerrassa työskentely, huh! Kiirettä pitää enkä oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Ensimmäinen viikko meni lähinnä hoitajien perässä juostessa, joka päivä vaihtui ”ohjaaja” joten on ollut aika paljon totuttelua. Uudet asukkaat ja uudet hoitajat. Keskustelu  asiakkaiden kanssa on välillä melko haastavaa. Kaikista tilanteista on kuitenkin selvitty. Työ on henkisesti ja fyysisesti melko rankkaa. Täällä hyödynnetään apuvälineitä kuitenkin todella hyvin, joten hattua täytyy nostaa. Asukkaita kunnioitetaan ja heidän mielipiteensä kuunnellaan jokaisessa asiassa. Tällä viikolla olen saanut olla myös todistamassa, että työilmapiiri on aivan huippu. Hoitajat kuvailivat työporukkaa ”hulluksi” Pieni hassuttelu kuuluu jokaiseen vuoroon, se tuo vastapainoa itse työlle. Asukkaat sekä hoitajat voivat hyvin ja se näkyy myös päälle päin.  On ilo tutustua myös yläkerran väkeen

. 

Erään hoitajan sanoja lainaten: ”Hymy ja nauru ovat parasta lääkettä mitä voit toiselle antaa pitkin päivää”

Reippaina ja innokkaina kohti tulevaa viikkoa, palataan ! 

Petra Lantta &Kaisa Sinersalmi

Englanti