Elikkä nyt kirjotellaan tänne viimeistä kertaa. Huoneistomme luovutus on muutaman tunnin päästä ja ollaan pakkailtu tavaroita pitkin päivää. Lisäksi kävimme koululla pitämässä esitelmän kuukaudestamme ekan vuoden opiskelijoille ja sanoimme heipat. Kaikenkaikkiaan ihana kuukausi takana, ollaan molemmat opittu hurjasti sekä parturi-kampaajan työstä että Slovenian kulttuurista! Ollaan tavattu ystävällisiä ihmisiä, syöty hyvää ruokaa sekä koettu upeita elämyksiä mm. Bledin ja Skojkansken tippukiviluolien maisemissa. Kerettiin kokemaan ja näkemään paljon, mutta vielä nähtävää jäi paljon Sloveniaan. (takaisin on siis tultava joskus ;) Paikka tuntui heti tosi kotoisalta ja siksi neljä viikkoa tuntuu kuluneen silmänräpäyksessä, ihan kuin oltaisi vasta saavuttu Ljubljanaan kun nyt jo pitää lähteä takaisin... Täällä olisi helposti viettänyt enemmänkin aikaa työnteon ja opiskelun parissa.
Ollaan siis kauniin Ljubljanan lisäksi nähneet Venetsiaa, pari Italian pikkukylää, Itävaltaa sekä Eve Kroatian Opatijan. Ihanaa, että välimatkat ovat niin lyhyitä että pieni matkustelu oli mahdollista!
Eilen torstaina oli viimeinen päivä siis molempien työpaikoilla ja aika haikeasti kului koko päivä. Työkaverit olivat mahtavia ja ihania ihmisiä ja ollaan varmasti heihin jatkossa yhteydessä. Työpaikoissa haluttiin opettaa ja jakaa tietoa meille, joka oli loistava asia kehittymisen kannalta parturi-kampaajina.Myös kielitaitomme kehittyi matkan aikana sekä oli hienoa nähdä ja oppia salonkien työtapoja sillä ne poikkeavat suomalaisista tavoista huimasti.
Green care näkyy meidän alalla tosi vähän, joten siitä kertominen on tosi vaikeaa. Kierrätys on kuitenkin suuressa osassa täällä ja se on hyvä asia, koska ympäristö on todella siisti.
Hannan työssäoppimispaikan pomo, Tadeja, kierrätti meitä eilen työpäivän jälkeen Ljubljanassa. Käytiin syömässä serbialaistaa ruokaa (mikä on täällä tosi suosittua) ja Ljubljanan linnassa. Käveltiin myös Metelkova - nimistä katua, joka on tunnettu Ljubljanassa rock-henkisenä juhlimispaikkana. Katu oli upea! Aivan erilainen kuin muut. Tunnetuin rakennus kadulla on hotelli, joka on rakennettu entisen vankilan tiloihin. Huoneita ei ole juurikaan muutettu, ja tunnelma oli aivan omanlaisensa.
Kun Tadeja ja hänen tyttäresä Ula saattoivat meidät yöllä takaisin hotellille, kaikkia itketti vähän ja sovittiin pitävämme paljon yhteyttä! Puhuimme myös alustavasti tapaavamme uudestaan :)
Alhaalla vielä vähän sekalaista kuvamateriaalia loppupäivistä Even työpaikalla. :)
Työkavereita :)
Mare ja mä :D
Työkamuja :)
<3: Hanna ja Eve
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti