Tosiaan, siitähän on jo parisen viikkoa, kun Tallinnasta kotiuduttiin, mutta ei oltu Mintun kans kerrottu mitään meijän työpaikoista, joten tässä tulee mun osuus.
Elikkä tosissaan se mun paikka oli Päevakeskus Käo, toimintakeskus vaikeasti kehitysvammaisille asiakkaille. Keskus jakaantuu seitsemään ryhmään, joiden kaikkien nimet oli perinteisesti kukkien nimiä, esimerkiksi Karukell, Kullerkupp, Sinilill, Meelespea jne. Jokaisessa ryhmässä on eritasoisia asiakkaita, ja mun ryhmässä oli kaikista haastavimmat. Keskus toimii viitenä päivänä viikossa, puoli kahdeksasta viiteen. Mun sellanen peruspäivä oli yhdeksästä neljään. Mun ryhmässä oli kuusi asiakasta ja kolme työntekijää minun lisäksi, mutta sellainen normaali asiakasmäärä päivittäin oli 3-4. Mun päivä keskuksessa koostui lähinnä erilaisten pelien peluusta, perushoidosta, päivittäisissä toiminnoissa auttamisesta, kuten wc/syömis/pukemistilanteissa, "tunnetustuba"ssa nukkumisesta, asiakkaiden ja työkaverien hiusten laitosta, suomen kielen opettamisesta ja kahvin juonnista. Olin myös pari kertaa musiikki- ja fysioterapeutin mukana, joka oli kans kivaa ja mukavaa vaihtelua! Mun työkaverit oli ihan parhaita, ja käytiinkin yhdessä monesti shoppailemassa ja kierreltiin nähtävyyksiä. Käytiin myös yhdessä syömässä ennen kuin lähdin takaisin Suomeen.
Mutta matkassa oli myös huonojakin puolia, nimittäin se meidän hostelli oli ihan järkyttävä. Käytävässä haisi oudolta, henkilökunta töykeää, siivous ei toiminut, ällöttäviä ja äänekkäitä naapureita, vessat ja suihkut tosi kammottavia, seinät oli paperista, huoneet oli tosi pieniä ja hostellin mainostettu "täysin varusteltu keittiö" ei ollut sitä nähnytkään.
-Aina kun siivooja oli käynyt, se oli vaihtanut vain lakanat. Ei vienyt roskiksia, ei pyyhkinyt lattioita, ei mitään muuta. Viimeisellä viikolla mun huoneen lattia oli iiiiiiihan täynnä hiuksia ja pölyä ja muuta roskaa. Jos erehtyi hipasemaankaan lattiaa niin oli sukissa monta kiloa roskaa.
-Mun huone oli niin pieni, että mun matkalaukku ei mahtunut kokonaan auki, vaan sen piti olla osittain sängyn alla. Huoneessa oli sängyn lisäksi yksi kokoontaitettava jakkara, ei mitään muuta.
-Vessassa piti istua pöntön päällä sivuttain, koska jalat ei mahtunu olemaan suorassa. Minttu osti itselleen tossut, että pystyi menemään suihkuun. Positiivista kyllä, suihkusta tuli lämmintä vettä.
-Jos satuit saamaan astetta äänekkäämmät naapurit, niin sitte ei nukuttukaan kun muutama hassu tunti. Monta kertaa seiniinkin tuli paukuteltua.
-Kerran yritin keittää makaroonit, laitoin veden kiehumaan, odotin vähän aikaa ja lopulta kaadoin pois melkein oksennusta pidätellen. Ne kattilat ja pannut oli kyllä parhaat päivänsä nähny, ties mitä syöpää niistäki olis saanu, en oo ikinä nähny pannuja sellasessa kunnossa mitä ne siellä oli. Monista oli kahvatki hiinä ja hiinä pysyykö kiinni.
Keksisin vielä paljon lisää valitettavaa, mutta positiivista oli se, että sänky oli yllättävän pehmeä ja peitot ja tyynyt muhkeita. Siinäpä ne positiiviset sitte oliki.
Mutta jos joku miettii lähteäkkö vaiko eikö, niin mä sanon että lähde ihmeessä! Vaikkakin Viro kuulostaakin vähän köykäseltä vaihtoehdolta jonku Espanjan rinnalla, niin on se kokemus kyllä tuokin! Henkisen kasvun ja itsenäistymisen paikka todellakin. Itse ainakin huomaan, miten oon kasvanu hoitajana ja muutenkin ihmisenä ton reissun aikana. Musta on tullu paljo sosiaalisempi verrattuna vaikka viime syksyyn. Oon saanu hirveesti lisää varmuutta englannin puhumiseen ja opin paljon viroakin! Muutenkin Tallinna itsessään on tosi kaunis paikka, haluaisin mennä käymään siellä kesällä uudestaan kun on lämmin. Jostain saa palvelua suomeksikin! Ja suosittelen tota Käokeskusta ihan satanolla, huippuja ihmisiä ja tosi hyvä ilmapiiri, plus paikan pomo puhuu suomea ;) Tulee kyllä ikävä tuota paikkaa ja viis viikkoa meni ihan hujauksessa! Yhtäkkiä olikin jo viimenen viikko, ja kaikki työkaveritkin ihmetteli miten nopeesti aika on mennyt. Ainoat jutut mitkä tuottaa ehkä vähän päänvaivaa on tiukalla budjetilla eläminen, kun tekis mieli hirveenä tuhlata ja käydä kaikkialla, ja toinen on ammattiosaamisen näyttö, mitä ei siellä voinut tehdä, joten teen sen nyt kesätöissä. Jos jotakin vinkkejä antaisin ulkomaille lähtijälle, niin hanki lihakset, ja älä osta liikaa tavaraa. Nimimerkillä itku kurkussa ja hermo tiukalla, käet rakkuloilla ja haukat kipeinä raahattu monen sadan kilon edestä tavaraa pitkin Tallinnaa. Ja ole tarkkana asumisen kans, älä ota välttämättä sitä halvinta mahollista, niin kuin me tehtiin.
Essi
