Maanantai oli siis vapaa ja tiistaina mentiin Emilian kanssa klo 8 aamulla uuteen salonkiin, Lassanaan. Lassana on ketjukampaamo Sloveniassa. Aukioloajat ovat arkena 6.00-20.00. Lassanassa on paljon työntekijöitä joista ensimmäinen ryhmä tekee töitä kuudesta yhteen ja seuraava ryhmä yhdestä kahdeksaan. Lassanassa on erittäin mukavia ja ystävällisiä työntekijöitä. Meiltä kysyttiin heti alkuun otettaisiinko kahvia tai teetä ja mun hiukset suoristettiin ja Emilian hiukset kiharrettiin. Emme oikeastaan saa tehdä muuta kampaamossa kuin seurata kuinka he tekevät töitä. Saimme kokeilla yhdelle työntekijälle eräänlaista hoitoa joka kestää n. tunnin. Föönikampaukset ja tyvivärit ovat olleet suosituimpia ja asiakkaat ovat n. keski-iästä ylöspäin. Pääsimme jo yhdeltä. Meillä pitäisi olla 7h päiviä mutta koska istumme ja seuraamme pääsemme yleensä aikaisemmin. Suurinosa työntekijöistä ei puhu englantia mutta on mukava huomata että vaikka he eivät hirveästi ymmärrä he tulevat kuuntelemaan kun kerromme millaisia kampaamoita Suomessa on. Kaksi kampaajaa jotka osaavat hyvin englantia kääntävät sitten muille :)
Keskiviikkona tultiin taas aamulla 8:ksi ja seurasimme kuinka he tekivät töitä. Föönikampaukset joita he tekevät ovat kyllä uskomattoman upeita. Sloveniassa ei hirveästi käytetä rautaa joten oli mielenkiintoista seurata kuinka kiharoita tehtiin pyöröharjalla!
Illemmalla oikeastaan olimme hostellilla tekemässä ruokaa ja viettämässä aikaa muiden kanssa. Emilia valmistautui koulun valmistuvan luokan tanssiaisiin jotka alkoivat illasta ja kestivät yli puolenyön. Tanssiaiset ilmeisesti vastaavat vähän Suomen vanhojentansseja.
Torstaina olikin sitten hieman erikoisempi päivä. Olimme huomanneet kehossamme punaisia patteja jotka vastasivat hieman hyttysen pistoa. Huoneessamme oli näkynyt pari pienen pientä ötökkää seinässä mutta emme sitten kiinnittäneet sen kummempaa huomiota. Ajattelimme että ne olivat varmaan tulleet ulkoa. Virhe, sillä ötökät osoittautuivat luteiksi!! Olimme lähdössä bussilla Lassanaan kertomaan että meidän on pakko saada päivä vapaaksi jotta voisimme kysyä itsellemme uuden huoneen ja neuvotella hyvityksestä ja mitä tehdä mm. vaatteillemme. Lääkärissäkin pitäisi käydä. Soitimme kv-koordinaattorillemme ja kerroimme tilanteesta. Hän soitti hostelliin heti ja kertoi tilanteesta hostellin omistajalle. Lassanasta meille luvattiin vapaapäivä joka korvattaisiin niin että tulisimme lauantaina töihin. Se sopi. Satoi kaatamalla kun lähdimme taksilla takaisin hostellille. Hostellilla respan työntekijä sanoi meille että hostellin omistaja on tulossa tarkastelemaan tilannetta. Menimme huoneeseemme ja 5min päästä omistaja oli paikalla. Näytimme hänelle puremia ja hän lupasi meille heti uuden huoneen. Ennen sitä meidän piti kerätä kaikki vaatteet ja matkalaukut ja tavarat ja antaa ne siivoojalle. Omistaja sanoi että vaatteiden pesussa ja kuumahöyrytyksessä menisi monta päivää. Myös vaatteillemme jotka olivat yllämme pitäisi tehdä sama käsittely. Tuntui uskomattomalta. Respan työntekijä lupasi ajaa meidät BTC-Cityyn ostamaan uudet vaatteet. Oli kamalaa ymmärtää että meidän pitää ostaa uudeet vaatteet kengistä ja alusvaatteista lähtien koska ainoat vaatteet olivat yllämme, ennen kuin saisimme omat vaatteemme takaisin. Meillä oli ajatuksena lähteä käymään Välimerellä, Kroatiassa ja Venetsiassa mutta tajusimme että eihän meillä millään riitä rahat matkoihin kun pitää ostaa uudet vaatteet joihin kului n. 200€.
Saimme uuden huoneen joka oli puolet pienempi ja jossa oli parisänky. Nettikin toimii erittäin huonosti. Olimme uuvuksissa ja surullisia. Kaikki uudet vaatteet ja kengät jotka olimme ostaneet saattaisivat mennä pilalle kuumahöyryssä. Mun ainoat kengät olivat kangastossut jotka ostin hostellille ettei tarvitsisi paljain jaloin käytävillä kävellä. Pyysimme kv-koordinaattorin hostellille jotta voisimme jutella hänen kanssaan tästä tilanteesta. Hostellin piti maksaa vain 220€ neljältä viikolta mutta uusien vaatteiden takia ja menetettyjen vaatteiden takia hostelli tulisi maksamaan satoja euroja enemmän. Tilanne oli masentava. Meidän piti myös lähteä uudestaan hakemaan lisää vaatteita koska mullakaan ei tosiaan ollut kenkiä. Kysyimme kv-koordinaattoriltamme Sasalta pystyisikö hän auttaa meitä neuvottelemaan hostellin omistajan kanssa koska halusimme kaikki rahamme takaisin. Mietimme myös hostellin vaihtoa mutta mistään ei löytynyt vapaata, ja jos löytyi, olivat ne liian kalliita. Sasa myös ajoi meidät vanhaan kaupunkiin H&M:ään joka oli vielä siihen aikaan auki. Piti etsiä mahdollisimman halvat vaatteet. Itselläni ei ollut kuin kangastossut jaloissa kylmässä sateessa ja meillä kummallakaan ei ollut takkia. Se oli erittäin nöyryyttävää. Huomasimme myös törmäilevämme hienosti pukeutuvien asiakkaiden seassa vartijaan aika monta kertaa :D
Kun olimme saaneet vaatteemme takaisin Sasa vei meidät kahvilaan. Kello oli n. 21. Kahvittelun jälkeen Sasa maksoi meille taksin takaisin hostellille.
Olimme molemmat soittaneet vanhemmillemme ja poikaystäville ja kertoneet tilanteesta. Omat vanhempani halusivat minun heittävän kaikki vaatteet ja matkalaukut pois. Kyllähän siinä itku meinasi tulla kun tajusin laittaneeni monta sataa euroa vaatteisiin jotka pitäisi ehkä heittää pois. Olisihan se ollut riski kaikille viedä luteisia vaatteita takaisin Suomeen. Isäni myös kertoi ystävänsä kehottaneen nukkua valot päällä koska luteet eivät silloin tule. Emme halunneet ottaa riskiä että niitä olisi tässäkin huoneessa joten nukumme valot päällä.
Seuraavana päivänä heräsimme uupuneina ja lähdimme Lassanaan. Lassanassa työntekijät kyselivät miten edellinen päivä meni. Itkua pitelemällä kerroimme tilanteesta ja he huomasivat punaiset, kutisevat näpyt ihoillamme. Yksi työntekijöistä tarjosi heti rasvaa. He kysyivät miten pääsisimme lääkäriin ja kerroimme että meillä on kyllä vakuutus koulun puolesta. Huolestuneina he kuitenkin soittivat heti päivystykseen ja antoivat meille osoitteen ja puhelinnumeron ja pomo antoi meille luvan lähteä kotiin hoitamaan terveytemme kuntoon ja lepäämään. Kiitimme kovasti kaikkia sillä he auttoivat meitä tosi paljon! :)
Menimme heti hostellille ja soitimme vakuutuskortissamme olevaan numeroon. Numerosta luvattiin antaa tiedot lääkäreistä joilla voisimme käydä. Jos käymme muualla se tulisi meidän maksaa itse. Tiedot tulivatkin vasta illalla.
Lauantaina sitten soitimme lääkäreille mutta koska ne olivat yksityisiä, mikään ei ollut auki. Itse lähdin BTC-Cityyn ostamaan lisää vaatteita koska en viitsinyt olla lökäreillä hienossa kampaamossa. Emilia lähti kahden muun tytön kanssa syömään vanhaan kaupunkiin. Päätimme yrittää piristyä ja sovimme lähtevämme Porto Roziin, Slovenian rannikolle sunnuntaina. Sasa neuvotteli hostellin omistajan kanssa ja kerrankin jokin meni oikein, eli saamme kaikki rahamme takaisin! Pitäisi elää nyt vain säästeliäämmin jotta voisimme päästä vielä Kroatiaan ja Venetsiaan!
Sunnuntaina lähdettiin aamulla yhdeksän aikoihin junaasemalle hostellilta, sieltä sitten ostettiin liput (menopaluu alle 14e) ja lähdettiin kohti Koperia, joka on siis lähin junasema Porto Rotzia. Junavuoro olikin korvattu bussilla, bussimatka kesti 1,5h.
Mentiin taxilla Koperin junaasemalta Porto Roziin. Taxilla ajelu oli paljon kalliimpaa kuin Ljubljanassa, siihen kannattaa varautua!
Käveltiin rantakatua pitkin ja kierreltiin pikkuliikkeitä. Käytiin myös syömässä sea foodia kun kerran rantakaupunkissa oltiin :)
Kuuden aikoihin lähdettiin taxilla takaisin junaasemalle, ja sieltä taas bussilla Ljubljanaan.
Tällä kertaa ei muuta :) Nyt ruvetaan postailemaan useammin kun päästiin ludeongelmasta osittain ainakin eroon!
Terveisin Emilia ja Kiira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti